Kun lapsi tarvitsee lempeää harjoitusta lukemiseen, Luppakorva on kiinnostava vaihtoehto kokeiltavaksi. Kyseessä on Outloudin kehittämä ilmainen opetuspeli, jonka idea on tehdä lukemisen harjoittelusta pelimäisempää kuin tavallisessa tehtäväkirjassa. Minusta sen vahvuus on matala aloituskynnys: lapsen ei tarvitse ensin opetella monimutkaista käyttöliittymää, vaan huomio voidaan suunnata itse lukemiseen.

En silti pitäisi sitä kokonaisena lukemaan opettavana ratkaisuna. Se toimii paremmin lyhyenä lisäharjoituksena kotiin, päiväkotiin tai ensimmäisten kouluvuosien tueksi. Jos lapsi tarvitsee järjestelmällisen opetusohjelman, yksilöllistä palautetta tai aikuisen jatkuvaa seurantaa, tavallinen opettajan, vanhemman tai puheterapeutin tuki on edelleen tärkeämpi. Peli voi tehdä toistamisesta mukavampaa, mutta se ei korvaa ihmistä.

Millainen ensimmäinen käyttökerta on?

Luppakorva kuuluu opetukseen suunnattuihin peleihin, ja sen kaupan lyhyt kuvaus, “Peli lukemisen harjoitteluun”, kertoo olennaisen suunnan ilman turhaa lupausta. Käyttäjän kannattaa ajatella sitä harjoittelupaikkana, ei tavallisena viihdepelinä. Tavoite ei ole edetä mahdollisimman nopeasti, vaan pysähtyä sanojen ja lukemisen äärelle niin, että lapsi jaksaa yrittää uudelleen.

Ensimmäinen tärkeä päätös tehdään jo ennen pelin avaamista: kuka käyttää sitä ja millaisessa tilanteessa? Lapselle, joka pitää eläinhahmoista ja oppii mielellään kokeilemalla, peli voi tuntua huomattavasti houkuttelevammalta kuin irralliset lukutehtävät. Toisaalta lapsi, joka turhautuu helposti vääristä vastauksista tai tarvitsee paljon puheohjausta, saattaa hyötyä siitä, että aikuinen on vieressä ainakin aluksi.

Luppakorva on maksuton, joten kokeilua ei tarvitse perustella erillisellä ostoksella. Se on tarkoitettu kaikenikäisille PEGI 3 -luokituksen mukaisesti, mutta käytännössä sopivuus riippuu lukutaidosta ja siitä, millaista harjoittelua lapsi tarvitsee. Pieni lapsi voi tarvita aikuisen apua tehtävän ymmärtämiseen, vaikka sisältö itsessään olisi ikätasoltaan turvallista.

Peli on julkaistu 4.11.2021, ja käytössä oleva versio on 2.3.0. Se toimii Android-laitteella, jonka käyttöjärjestelmä on vähintään 6.0. Tämä on hyvä tarkistaa ennen asentamista etenkin vanhemmalla tabletilla. Käytännön kannalta tabletti voi olla puhelinta mukavampi, koska tekstin ja mahdollisten pelielementtien tarkastelu onnistuu rauhallisemmin isommalta näytöltä.

Ensimmäinen onnistuminen kannattaa määritellä pieneksi. Se ei tarkoita pitkän harjoituksen suorittamista, vaan esimerkiksi sitä, että lapsi avaa pelin, ymmärtää yhden tehtävän ja yrittää lukea sanan loppuun asti. Kun tavoite on näin konkreettinen, käyttökerta ei muutu suorituspaineeksi.

Asennuksen jälkeen rauhallinen aloitus

Kun peli on asennettu, antaisin lapsen ensin katsella näkymää ilman kiirettä. En ottaisi heti puhelinta pois lapsen kädestä enkä selittäisi jokaista mahdollista toimintoa ennakkoon. Parempi tapa on kysyä: “Mitä luulet, että tässä tehdään?” Näin näkee nopeasti, ymmärtääkö lapsi pelin ohjeen vai tarvitseeko hän sanallisen vihjeen.

Aikuisen kannattaa pitää ensimmäinen kokeilu lyhyenä. Lukemisen harjoittelu kuluttaa keskittymistä eri tavalla kuin nopea toimintapeli, joten pitkä istunto ei automaattisesti tarkoita parempaa oppimista. Jos lapsi alkaa arvailla sanoja, painella sattumanvaraisesti tai menettää kiinnostuksensa, tauko on järkevämpi kuin kehottaminen jatkamaan.

Yksi hyödyllinen tapa on sopia ennen aloittamista, että lapsi lukee tehtävän tai sanan ensin itse ja saa vasta sen jälkeen apuvihjeen. Tällöin aikuinen ei vahingossa ratkaise tehtävää liian nopeasti. Jos sana tuntuu vaikealta, sen voi jakaa osiin ja pyytää lasta katsomaan esimerkiksi alkua, keskiosaa ja loppua erikseen. Tämä tekee pelistä lukemisen harjoituksen eikä vain oikean painikkeen etsimistä.

En kuitenkaan lähtisi tekemään jokaisesta käyttökerrasta oppituntia. Lapselle voi riittää, että aikuinen on lähellä, kuuntelee ja kehuu yrittämistä. Liiallinen korjaaminen voi muuttaa muuten kevyen harjoituksen tilanteeksi, jossa lapsi alkaa vältellä lukemista. Kun virhe tulee, rauhallinen kysymys toimii usein paremmin kuin suora “väärin”: “Katsotaanko sana vielä kerran alusta?”

Ensimmäinen merkityksellinen onnistuminen

Hyvä ensimmäinen käyttötapaus on hetki, jolloin lapsi ei vain paina vastausta oikein, vaan lukee tehtävän vaatiman sanan tai ilmauksen itse. Aikuinen voi pyytää lasta sanomaan ääneen, mitä hän näkee, ja kysyä sen jälkeen, miksi juuri kyseinen vaihtoehto tuntui oikealta. Näin huomio siirtyy pelin etenemisestä lukemisen ymmärtämiseen.

Jos lapsi onnistuu, en kiirehtisi heti seuraavaan tehtävään. Pieni pysähdys auttaa huomaamaan, mikä onnistumisessa oli olennaista: tunnistiko hän sanan kokonaisuutena, kokosiko sen äänteistä vai päättelikö hän sen kuvan tai tilanteen avulla? Kaikki nämä ovat hyödyllisiä havaintoja, mutta ne kertovat eri asiasta. Pelkkä oikea vastaus ei aina tarkoita, että sana tuli luetuksi.

Arjen tilanteessa Luppakorva voisi sopia esimerkiksi iltapäivään ennen muuta ruutuaikaa. Lapsi pelaa yhden lyhyen harjoituksen, lukee muutaman kohdan ääneen ja sulkee sovelluksen ennen kuin keskittyminen loppuu. Tämän jälkeen aikuinen voi pyytää lasta tunnistamaan yhden saman sanan kirjasta, kauppalistasta tai lelukotelon tekstistä. Tällainen siirtymä pelistä oikeaan ympäristöön on mielestäni tärkeämpi kuin pelin sisäinen eteneminen.

Toinen toimiva hetki on yhteinen harjoittelu sisaruksen tai vanhemman kanssa. Lapsi voi lukea ensin itse, ja aikuinen voi lukea saman kohdan normaalilla äänellä vasta sen jälkeen. Vertailu auttaa lasta kuulemaan, miten sana muodostuu, mutta samalla on hyvä välttää sitä, että aikuinen muuttuu jatkuvasti arvioijaksi. Kannustus kannattaa kohdistaa tarkkaan toimintaan: “Huomasit sanan alun ja jaksoit yrittää uudelleen.”

Jos ensimmäinen yritys ei onnistu, sitä ei kannata tulkita pelin epäonnistumiseksi. Lapsi voi olla väsynyt, tehtävä voi olla liian vaikea tai ohje voi jäädä epäselväksi. Sulkisin pelin hetkeksi ja kokeilisin myöhemmin uudelleen sen sijaan, että samaa kohtaa toistetaan monta kertaa peräkkäin. Lukemisen kannalta myönteinen kokemus on arvokkaampi kuin yhden tehtävän väkisin läpäiseminen.

Mikä voi tuntua epäselvältä?

Ensimmäinen tavallinen hämmennyksen aihe on ero lukemisen ja arvaamisen välillä. Pelimäinen ympäristö voi houkutella lasta valitsemaan vaihtoehdon nopeasti, etenkin jos jokin kuva tai hahmo antaa vihjeen. Siksi kysyisin välillä ilman painetta: “Mitä siinä luki?” Jos lapsi ei osaa sanoa sanaa uudelleen, tehtävä on ehkä ratkennut muulla keinolla kuin lukemalla.

Toinen mahdollinen kitka liittyy ohjeisiin. Nuori käyttäjä ei välttämättä ymmärrä, pitääkö sana lausua ääneen, valita vaihtoehto vai edetä jollakin muulla tavalla. Aikuinen voi auttaa toistamalla ohjeen omin sanoin, mutta ei kannata antaa vastausta samalla. Käytännössä kannattaa ensin odottaa hetki, jotta lapsi saa mahdollisuuden tulkita tehtävän itse.

Kolmas huomio koskee laitteen käyttöä. Jos näyttö on pieni, teksti voi tuntua hankalammalta kuin suurella tabletilla. Kirkas valaistus, sopiva katseluetäisyys ja se, ettei lapsi joudu pitämään laitetta epämukavasti, vaikuttavat yllättävän paljon harjoittelun laatuun. Jos lapsi hieroo silmiään tai kumartuu jatkuvasti lähemmäs, ongelma ei välttämättä ole pelissä vaan käyttötilanteessa.

Myös ääneen lukemisen tapa voi aiheuttaa väärän johtopäätöksen. Lapsi saattaa tuntea sanan, mutta puhua hiljaa tai epäröidä, jolloin aikuinen luulee, ettei hän osaa. Toisaalta lapsi voi lausua tutun sanan ulkomuistista katsomatta kirjaimia. Siksi arvioisin edistymistä useamman käyttökerran perusteella ja vaihtaisin välillä sanojen järjestystä tai pyytäisin lukemaan ne ilman pelin tarjoamaa asiayhteyttä.

Jos lapsi kysyy, miksi samaa asiaa harjoitellaan uudelleen, selittäisin sen arkisesti: lukemisessa nopeus ja varmuus syntyvät toistosta. Samalla toisto ei saa muuttua mekaaniseksi. Voit pyytää lasta keksimään sanasta lauseen tai etsimään saman sanan ympäristöstä. Tämä antaa harjoitukselle merkityksen, jota pelkkä seuraavan tehtävän avaaminen ei aina tarjoa.

Kenelle peli sopii parhaiten?

Luppakorva sopii parhaiten lapselle, joka on lukemisen alkuvaiheessa ja hyötyy siitä, että harjoittelu tuntuu leikiltä. Se voi olla käyttökelpoinen myös lapselle, joka osaa jo yksittäisiä sanoja mutta tarvitsee lisää varmuutta niiden tunnistamiseen. Maksuttomuus tekee siitä helpon lisän kotiin, eikä kokeiluun liity suurta taloudellista riskiä.

Opettajalle tai varhaiskasvatuksen aikuiselle peli voi toimia yksittäisenä harjoittelupisteenä, kunhan sen käyttöä ei jätetä ainoaksi lukemisen muodoksi. Pienessä ryhmässä on hyvä huomioida, että kaikki lapset eivät etene samalla tavalla. Yksi voi tarvita ääneen lukemista, toinen enemmän aikaa ja kolmas kokonaan toisenlaisen tehtävän. Sovellus ei itsessään ratkaise näitä eroja.

En suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi lapselle, joka kaipaa laajaa äänneharjoittelua, kirjoittamisen harjoittelua tai tarkkaa edistymisen seurantaa. Jos tavoitteena on seurata, mitä lapsi osaa viikon tai kuukauden kuluttua, paperille tehdyt havainnot ja aikuisen kuunteleminen voivat olla hyödyllisempiä. Samoin lapsi, jota pelillinen ympäristö häiritsee, voi oppia paremmin rauhallisesta kirjasta tai aikuisen ohjaamasta tehtävästä.

Vertailussa tavalliseen lukemissovellukseen Luppakorvan etu on sen pelimäinen lähestymistapa ja helppo kokeiltavuus. Haittapuoli on sama asia toisesta näkökulmasta: peli voi viedä huomion etenemisestä itse lukemiseen. Kirja taas tarjoaa usein enemmän tarinaa, keskustelua ja yhteistä lukemista, mutta se ei välttämättä motivoi lasta, joka tarvitsee välittömämmän tekemisen tunteen. Minusta paras ratkaisu on käyttää näitä rinnakkain, ei asettaa niitä vastakkain.

Seuraava askel ensimmäisen kokeilun jälkeen

Kun lapsi on saanut ensimmäisen onnistumisen, seuraava askel ei ole välttämättä vaikeimman mahdollisen tehtävän etsiminen. Kysyisin ensin, mikä pelissä tuntui helpolta ja mikä hankalalta. Jos lapsi osaa kertoa tämän, aikuinen saa arvokasta tietoa ilman testiä. Sen perusteella voi päättää, jatketaanko lyhyillä toistoilla vai siirrytäänkö välillä oikean kirjan, kuvakorttien tai arjen tekstien pariin.

Hyvä viikkorytmi voi olla vaihteleva: yhtenä päivänä lyhyt pelihetki, toisena yhteinen ääneen lukeminen ja kolmantena sanojen etsiminen kodin ympäristöstä. Näin Luppakorva ei kanna yksin koko harjoittelua. Samalla lapsi oppii, että lukeminen ei kuulu vain sovellukseen, vaan sitä tarvitaan myös leikeissä, kylteissä, kirjoissa ja omissa viesteissä.

Yksi käytännöllinen vinkki on pitää aikuinen tietoisena siitä, mitä lapsi todella tekee näytöllä. Älä kysy vain, pääsikö hän eteenpäin, vaan pyydä välillä yksi sana luettavaksi uudelleen. Jos lapsi pystyy lukemaan sen ilman pelin vihjettä, harjoittelu on todennäköisesti siirtynyt paremmin taidoksi. Jos hän muistaa vain oikean paikan tai kuvan, palaa rauhassa sanaan ja anna aikaa.

Luppakorvan pienestä käyttäjäjoukosta kertoo se, että pelin keskiarvo on 3,7 ja arvioita on kertynyt noin kolmetoista. Asennuksia on yli kymmenentuhatta, joten kyse ei ole kaikkein tunnetuimmasta lukemisen harjoittelupelistä. Minä en pitäisi näitä lukuja yksin ratkaisevina, mutta ne muistuttavat kokeilemaan sovellusta omalla laitteella ja oman lapsen kanssa sen sijaan, että odottaisi sen sopivan kaikille samalla tavalla.

Outloudin peli on parhaimmillaan silloin, kun sitä käytetään lyhyenä, myönteisenä harjoituksena ja sen ympärille rakennetaan keskustelua. Se ei ole oikea valinta, jos etsit kattavaa lukutaitokurssia, yksityiskohtaista raportointia tai täysin itsenäistä oppimista. Jos taas tarvitset maksuttoman tavan houkutella lapsen lukemisen pariin, Luppakorva on mielestäni kokeilemisen arvoinen.

Lopputulokseni on myönteinen mutta maltillinen: asentaisin sen lapselle, joka suhtautuu pelilliseen harjoitteluun innostuneesti, ja aloittaisin yhdestä rauhallisesta käyttökerrasta. Pysyisin vieressä ensimmäisen onnistumisen ajan, tarkistaisin että lapsi todella lukee eikä vain arvaa, ja yhdistäisin pelin pian kirjaan tai arjen teksteihin. Silloin sovellus palvelee tarkoitustaan parhaiten: se tekee lukemisen harjoittelun aloittamisesta helpompaa ilman, että siitä tulee koko oppimisen sisältö.

Kohokohdat

• Helppo käyttää myös lapsille selkeän ja yksinkertaisen käyttöliittymän ansiosta.
• Sopii lyhyisiin pelihetkiin ilman pitkää opetteluvaihetta.
• Söpö visuaalinen tyyli tekee sovelluksesta miellyttävän käyttää.
• Toimii hyvin ajanvietteenä myös ilman jatkuvaa verkkoyhteyttä.
• Kevyt sovellus ei yleensä vie paljon tallennustilaa laitteelta.

---

Rajoitukset

• Sisältö voi tuntua nopeasti toistuvalta aktiivisille pelaajille.
• Mainokset saattavat häiritä käyttöä ilmaisversiossa.
• Kaikki ominaisuudet eivät välttämättä ole käytettävissä ilman ostoksia.
• Vanhemmissa laitteissa suorituskyky voi vaihdella.
• Sovelluksen käyttöarvo on rajallinen
• jos vastaavat pelit eivät kiinnosta.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä Luppakorva on ja mihin sitä käytetään?

Luppakorva on suomalaisille käyttäjille suunnattu sovellus, jonka tarkoitus on tarjota helppokäyttöistä sisältöä ja toimintoja mobiililaitteella. Ennen lataamista kannattaa tutustua sovelluksen kuvaukseen ja käyttöliittymään, sillä ominaisuudet voivat vaihdella laitteen, käyttöjärjestelmän ja sovelluksen version mukaan. Sovellus sopii parhaiten käyttäjille, jotka arvostavat selkeää suomenkielistä käyttökokemusta.

Toimiiko Luppakorva Android- ja iOS-laitteilla?

Luppakorvan saatavuus kannattaa tarkistaa suoraan Google Play -kaupasta tai App Storesta ennen asennusta. Yhteensopivuus voi riippua käyttöjärjestelmän versiosta, laitteen mallista ja alueellisista rajoituksista. Jos sovellus ei näy omassa sovelluskaupassasi, sitä ei välttämättä ole vielä julkaistu kyseiselle alustalle tai maalle. Päivitä laitteesi käyttöjärjestelmä tarvittaessa ennen lataamista.

Onko Luppakorvan käyttö maksullista?

Luppakorvan peruslataus voi olla maksuton, mutta sovellukseen saattaa liittyä maksullisia ominaisuuksia, tilauksia tai sovelluksen sisäisiä ostoja. Tarkista aina sovelluskaupan hinnat, tilaustiedot ja mahdolliset automaattisesti uusiutuvat maksut ennen käyttöönottoa. Jos sovellus pyytää maksutietoja, lue ehdot huolellisesti ja varmista, mitä saat vastineeksi sekä miten tilauksen voi peruuttaa.

Tarvitseeko Luppakorva internet-yhteyden?

Luppakorvan toiminta voi riippua siitä, mitä ominaisuutta käytät. Osa sisällöstä saattaa olla käytettävissä ilman jatkuvaa verkkoyhteyttä, kun taas päivitykset, kirjautuminen, synkronointi tai verkkosisältö edellyttävät yleensä internetiä. Mobiilidataa käyttävien kannattaa tarkistaa datankulutus etenkin matkalla. Wi-Fi-yhteys on suositeltava ensimmäisen asennuksen ja mahdollisten suurten päivitysten aikana.

Mitä tietoja Luppakorva kerää käyttäjästä?

Ennen asennusta on hyvä tutustua Luppakorvan tietosuojakäytäntöön sekä sovelluskaupan tietoturvatietoihin. Sovellus voi käyttötarkoituksesta riippuen käsitellä esimerkiksi laitteen teknisiä tietoja, käyttötilastoja tai käyttäjän itse antamia tietoja. Tarkista, mitä käyttöoikeuksia sovellus pyytää ja ovatko ne toiminnan kannalta perusteltuja. Älä anna tarpeettomia lupia, ja poista käyttöoikeudet asetuksista, jos et enää käytä niitä.